Eilen tuli juhlittua ja haastettua tyhjään F:n kanssa riitaa. F oli töissä, minä viihteellä. Hirtti (taas) kiinni.. En hämmästyis, vaikka F sanois, ettei yksinkertaisesti enää jaksa mua - ja lähtis. Ihme ja kumma on jaksanut toistaiseksi.. Mun pitäs vaan saada pääni kuntoon. Huhtikuussa kävin kerran psykologilla puhumassa, mutta jotenkin jäi semmonen tunne, etten hyötynyt siitä loppujen lopuksi yhtään. Jos menisin uudelleen, vaihtaisin psykoa, vai oisko siitä apua?

13 pvää ja lähden pikkusiskon kanssa Mallorcalle. Jes :D pääsee himppasen verran irti arjesta ja arkielämästä.

Tänään oli ihana ilma. Taas. Olin vaan ja elbailin, oli sen verta armoton darra aamusella vielä.. Saunottiin, sitä ennen treenasin tunnin crossarilla. Olin hetken taas itteeni tyytyväinen (kuluihan siinä 500 kcal, 100 vähemmän kuin edellisessä tunnin treenissä, jolloin poljin kyllä tiukempaa tahtia, nyt vähän velttoilin ;) )

Maanantaiksi onneks vasta töihin (ja sillonkin yöksi).

Alunperin mun piti olla todella onnellinen tänään. Niinkuin olinkin. Jotenkin vaan fiilis mureni illasta. En tiedä. Paskaa koko elämä.

Olen hankala ihminen. Olen. Olen joskus läpeensä paha ja ilkeä F:lle, jota rakastan yli kaiken. Saatan revetä liitoksistani jonkun pikkujutun ("et vastannut tekstariin tunnin sisällä!!") takia ja olla potkimassa häntä ulos mun kämpästäni ja elämästäni. Noin sata kertaa meidän suhteemme aikana olen sanonut, että nyt riittää, otan kihlasormuksen pois sormesta ja lähden litomaan. Ja noin tunnin, joskus hieman pidemmänkin, päivän päästä, kadun sanojani, anelen anteeksi, sanon että rakastan ja olet ainoa mitä tarvitsen..

Mikä helvetti mua vaivaa?? Olen todella paskamainen ja loukkaan häntä, vaikka hän ei ois tehnyt yhtään mitään. En ansaitse F:n rakkautta, rakastamista, en silloin, kun minusta kuoriutuu vainoharhainen paskiainen, joka kylmenee jääkalikaksi eikä muka rakasta.

Ja sitten taas olen kiltti ja ihana avovaimo. Rakastettava ja seksuaalinen olento. Nautin seksistä ja haluan olla likellä.

Joskus, jos F soittaa (opiskelee nyt toukokuun loppuun muualla) ja kuulostaa väsyneeltä, saatan olla uskomatta, että hän on väsynyt. Uskon, että syy on jotenkin minussa, kun vastaukset ovat yksisanaisia tai jos hän ei puhelun loppuun totea rakastavansa minua. Kehittelen karmeita teorioita päässäni ja olen varma, että hänellä on meneillään jotain, mistä ei minulle kerro.. Vaikka vastaus ois vain "olin ihan hiton väsynyt, anteeksi".

Odotan ja oletan, että minultakin pyydetään aina anteeksi. Pyydän itsekin, totta kai, heti sen jälkeen kun olen loukannut F:ää pahimmilla mahdollisilla tavoilla.

Olen sitä paitsi erakoitumassa. Ok, käyn vakiduunissa, sosiaalisessa semmoisessa, tapaan ihmisiä päivittäin, mutta on päiviä, jolloin mikään ei kiinnosta enkä toimistossa tee muuta kuin istuksin pelaamassa Älypään virhevisaa tai luen Iltalehden artikkeleita. Vapaapäivinä voi toisinaan olla hiton hankalaa lähteä käymään kaupassa. Mutta pakko on mennä.. Ainakaan kahvia ei voi juoda ilman rasvatonta maitoa! :)

Argh.. Päivä meni duunissa, illalla tein crosstrainer-treenin, huomenna salitreeni ja ulkoilua koirien kanssa. 4 vapaapäivää.. Ihanaa. Pikkusisko tulee viikonlopuksi mun luo. Kiva. :) Saunotaan ja salitreenataan, käydään shoppailemassa ja otetaan varmaan siideriäkin.

Päkiä alkoi huutaa aamulla hoosiannaa, kun tein normisti 30 minsaa koticrosstrainerilla ennen duunia. Eli sehän tapahtuu siten, että herään 6.15, käytän koirat ulkona, pistän kahvin valmiiksi perkolaattoriin porpottaan ja poljen ct:lla 30 minuuttia. Aloitin tänään 6.24, joten lopetin rapiat 6.54, suihku ja aamupala (maustamatonta luonnonjugurttia, johon sekaan heitetty 1 banaani, ruisleipäpala, johon Oltermannia, keittokinkkua, kurkkua ja tomaattia). Nams slurps ;)

Ja pari Pamolia kivun hillitsemiseksi..

Sitte naama kuntoon ja vaatteet niskaan, kävellen töihin 1 km ja työvermeet niskaan. Päkiää pakotti vielä maihareissakin, nyt hieman helpottanut. Pikku hiljaa..

Paperihommia hoidellut tämän päivän. Ulkona ollaan kans ehditty työkaverin kans kiertämään, pakkasta -10, ihmiset iloisia, nostelevat jopa kättä! Käytiin lounastamassa ja syötiin hyvin paistettua lohta hotellilla. Kahvit perään ja menoksi.

Torstai-aamuna menen kilpparikokeisiin. Heti yövuoron perään, mikä on sikäli hyvä, etten ole ehtinyt syödä mitään enkä myöskään puolivahingossa nappaa Thyroxinia naamaani. 

Käsi on kipeä. Pidän siinä nyt rannetukea, että jotenki jelppais toi tuska. Kun heräsin, huomasin että myös päkiä on huutamassa tänään hoosiannaa. Oikein kivaa. Oikein kivaa oli myös huomata, ettei lääkekaapissa tietenkään ollut jäljellä ainootakaan Pamolia. Kun on allerginen asetyylisalisyylille, ei voi nappailla kuin Panadolia tai Pamolia tai jotain muuta sisarversiota. :(

Toisin sanoen. Tää aamu oli semmonen, että melkeen teki mieli soittaa keskussairaalaan ja peruu kesäkuun leikkuuaika ja ottaa se samantien. Pääsis tästä saakutin kivusta ja särystä. Omaa tyhmyyttä, tiedetään! Oishan sitä VOINU valita sen leikkuun jo nyt, mutta kun aattelin ettei toi räpylä voi vaikuttaa elämisen laatuun ENÄÄ niin pahasti.. Sitä kipuu kun on kumminki kestäny jo aika pitkään, niin mitä 5 kuukautta on enää siihen päälle?

Rakkaani, sanottakoon vaikka F, ajelee tänään opintojen pariin toiselle paikkakunnalle. Snif. Vielä toukokuuhun tämmöstä "etäilyä", sitte onneks valmistuu. Hauska parivaljakko me sit ollaanki :)

Morjensta. Aloitin sitten tälläisen blogin pidon. Ja mitenkä sen alkaisin.. Kertomalla kenties alkuun hieman itsestäni?

Olen 32-vuotias nainen Pohjois-Suomesta. Teen fyysistä työtä, omistan 2 ihanaa koiraa, olen rakastunut palavasti itseäni 5 vuotta nuorempaan avomieheeni (todellakin, edelleen RAKASTUNUT! ;) olemme olleet yli 4 vuotta yhdessä ja sormukset on vaihdettu 2007 syksyllä).

Harrastan kaikkea urheilullista, lähinnä fanaattisesti kuntosalia, lenkkeilyä ja kotona crosstrainerin rääkkäystä ;)

Olen himosaunoja, todella. Saunoisin vaikka joka päivä, jos semmonen peli kotoota löytys. Vaan kun on vielä vuokrakämppä.. ehkä jo ens vuonna oltas oman omakotitalon ulkosaunassa grillaamassa nahkojamme?

Ja sitten juu. Olen sairastanut seronegatiivista nivelreumaa vuodesta 2004 (dg tehty tammikuussa 04, sitä ennen toki oli jo pikkusen ongelmia ranteiden ja päkiöiden kanssa). Nyt on tilanne rauhoittunut, mutta meni piirun verran aikaa ennen kuin mulle sopiva ja tehoova lääkitys löydettiin: Myocrisin-kultapistokset alotettiin heinäkuussa 08. Tehottomina romukoppaan lensivät niin Trexan kuin Aravakin. Se lienee syy siihen, että oikee ranne kokoluudutetaan kesäkuun alussa. Myöhäisputsaus maaliskuussa 06 auttoi hetken, muttei estänyt lopullista tuhoo ranteen alueella.

Oikean jalan päkiä on toinen tällä hetkellä kipuileva nivel. Todennäköisesti se joudutaan jossain vaiheessa puhdistamaan, nyt odotellaan kuitenkin ensin tuo operaatio Oikea Ranne..

Lisäksi löyty kilpirauhasen vajaatoiminta syyskuussa 07. Thyroxinia nappailen, arvoja ei ole vielä saatu kohdilleen. Helmikuussa ois uudet mittaukset niiden osalta.

Toivoa ei silti menetetä! :) Elämässä pitää olla tatsia ja rokkia ja joskus niitä ruusunpunaisia unelmiakin. Pikkusiskon kanssa liidellään toukokuussa ulkomaille. Kolmas reissu hänen kanssaan, ihanaa! :) Pääsee ihasteleen toisenlaista elämää, kulttuuria.. Ja ennen kaikkea pääsee SHOPPAILEMAAN! :D

Mun intohimojani ovat muun muassa käsilaukut ja muotilehdet.. mitä vaan ulkomaan kielellä löytyy. Tällä haavaa luen ruotsalaisia muoti-, kauneus- ja hiuslehtiä - samaten kun englanninkielisiä.

Simmosta. Pitää täyttää urheilujuomapullo vedellä ja alkaa elbailla tälle iltaa. Kiitos ja kumarrus.